Led Zeppelin

[IV]

Led Zeppelinin neljännen levyn legendaarinen kansi.

Led Zeppelin lähti liikkeelle kun Yardbirds-yhtye hajosi kesällä 1968. Esiintymissitoumuksia oli vielä jäljellä, mm. kymmenen päivän Skandinavian kiertue. Jimmy Page ryhtyi rakentamaan bändiä ja sai ensimmäisenä basisti/kosketinsoittajaksi John Paul Jonesin (oikealta sukunimeltään Baldwin).

Jimmy Page oli John Paul Jonesin mukaan työskennellyt studiomuusikkona. John Paul Jones oli soittanut mm. Donovanin taustalla sekä toiminut myös tuottajana.

Jimmy Page sai vinkin "hipistä, jolla on massiivinen ääni". Jimmy Page ja tuleva manageri Peter Grant matkustivat Birminghamiin kuuntelemaan kyseistä hippiä ja he yllättyivät totisesti Robert Plantin äänestä. Plant suostui. Enää tarvittiin rumpali.

Plant suositteli kaveriaan John "Bonzo" Bonhamia rumpuihin. Bonzo mietti asiaa, sillä hänelle oli tarjottu töitä mm. Joe Cockerin bändistä, mutta Bonzo lähti kuitenkin geimeihin mukaan.

Treeniaikaa oli kaksi ja puoli viikkoa. Bändi istuuntui alas ja homma alkoi kolista ensimmäisestä nuotista lähtien. Bändi vain yksinkertaisesti toimi täydellisesti heti alusta asti.

Bändi sai kasaan jonkinnäköisen setin, meni kiertueelle New Yardbirdsin nimellä ja sieltä sitten suoraan studioon. Tämä osoittaa, kuinka kovia ammattilaisia Zeppelinin pojat olivat. Yhtye sai 200 000 dollarin sopimuksen Atlantic-levy-yhtiöstä.

Bändi esiintyi New Yardbirdsin nimellä Skandinaviassa ja soitti Englannissa neljä keikkaa ennen kuin muutti nimensä Led Zeppeliniksi. The Who -yhtyeen rumpalilla Keith Moonilla oli tapana sanoa huonosti menneestä keikasta "goin' down like a lead zeppelin". Jimi Page piti tästä sanonnasta ja päätti antaa bändille nimen "Led Zeppelin", mikä kuvaakin hyvin yhtyeen bluesin ja heavyn sekaista soitantoa.

Ensimmäinen levy on äänitetty kolmessakymmenessä tunnissa alkuviikkojen sähinöiden keskellä. Se sai nimekseen "Led Zeppelin".

Pojat alkoivat kiskoa Annamannaa huuleensa ja turvota muumeiksi. Se ei silti estänyt Led Zeppeliniä kehittymästä huimaksi soittotaidon mestarinäytteeksi. Rumpali Bonzo saattoi soittaa kymmenien minuuttien mittaisia rumpusooloja (kuuntele "Moby Dick" "Led Zeppelin II":lta ja "Bonzo's Montreux" "Coda":lta). Jimmy Page teki kitarallaan suunnilleen mitä tahansa ja näytti että kitaraa voi soittaa jousellakin. Keikat olivat parituntisia tapahtumia, vuonna 1975 jopa neljätuntisia!

Varsinaisen potin räjäytti "Led Zeppelin IV". Se sisältää kaikkien tunteman kappaleen "Stairway to Heaven" ja sen lisäksi joka ainoa muukin raita kestää ajan hammasta vaikka kuinka hyvin, vaikkapa em. kappale onkin diskoissa eniten pyydetty slowari (-DJ Jazzin huom.).

Led Zeppelin teki lisää levyjä, mm. maailmanhistorian kalleimman levypakkauksen omaavan "Physical Graffiti" joka kuuluu ylletulostuneen supersuosikkeihin. Bändi alkoi pikku hiljaa pehmetä, ja tehdä - anteeksi - tylsän oloista musiikkia.

Viimein rumpali Bonzo päätti kiskoa naamaansa neljäkymmentä viskipaukkua puolessa tunnissa ja jäljellejääneet pojat eivät enää nähneet järkeä jatkaa. Yksi maailmanhistoriallisuuden parhaista yhtyeistä hajosi. Amen.

Väitetään, että Led Zeppelinin levyjä olisi myyty enemmän kuin itsensä the Beatlesin levyjä.

[Ääninäyte] Stairway to Heaven (3735 Kt)

[Ääninäyte] Rock and Roll (1810 Kt)

[Ääninäyte] Over the Hills and Far Away (2231 Kt).

Kokoonpano

John "Bonzo" Bohnam (rummut)
John Paul Jones (basso/koskettimet)
Jimmy Page (kitara)
Robert Plant (laulu).

Julkaisut

Led Zeppelin I (1969)
Led Zeppelin II (1969)
Led Zeppelin III (1970)
Led Zeppelin IV / Four Symbols (1971)
Houses of the Holy (1973)
Physical Graffiti (1975)
Presence (1976)
The Song Remains the Same (Soundtrack, live) (1976)
In Through the Out Door (1979)
Coda (1982)
Remasters (1992) (sisältää Jimmy Pagen yököttävän huonoja rematerointeja Led Zeppelinistä jossa kitara kuuluu mutta rummut ja basso ei. Ostakaa mieluummin alkuperäisiä vinyyleitä mutta älkää tätä! -JJazz) .