Kuva 1. Metallica nykyisessä kokoonpanossaan.
Metallica aloitti uransa yhtenä 1980-luvun metallibändeistä, joiden lähtökohtana oli olla ilkeitä ja näyttää rumilta. Bändin alkuaikojen kohkausta kuvaa myös hyvin se, että toisinaan Metallican nimi saatetaan jostain syystä nähdä kirjoitettuna muotoon "Alcohollica" Metallican käyttämällä fonttityypillä. Edelä mainittu juontaa juurensa Metallican jäsenten melkoisen läheisestä suhteesta Kuningas Alkoholiin. Vaikea sanoa ovatko pojat parantaneet tapansa siitä lähtien, mutta bändistä kuulemieni juttujen perusteella "the party goes on".
Metallica ehti kyllä treenata ja keikkailla sangen pitkän aikaa ennen kuin he pääsivät vihdoin studioon tekemään ensimmäistä levyään. Poikien ja levy-yhtiön kanssa syntyi pientä kissanhännänvetoa ensimmäisen levyn kansikuvasta. Trivia: mikä piti olla Metallican ensimmäisen levyn nimi ja mitä kuvaa pojat kaavailivat kanteen? Vastaus.
Joka tapauksessa "Kill Them All" julkaistiin, jonka kannessa oli punaisen verilätäkön vieressä ilmeisesti Iron Maiden -bändin maskotilta Eddieltä ensimmäisen levyn kannesta pudonnut verinen vasara.
Toinen levy jatkoi hilpeyden sanansaattajien sanomaa. "Ride the Lightning" sähkötuoleinen ei ollut levykauppojen näyteikkunoiden halutuinta tavaraa, mutta sisälsi jo joitakin proge-elementtejä. Mutta pojat kiersivät. Ja kiersivät. Ja kiersivät. Kunnes uskomaton tapahtui ja kanadalainen Rush otti Metallican pojat lämmittelybändikseen. Tästä lankeaa kaunis kiitos Metallican kolmannen levyn "Master of Puppets" levyn sisäkannessa, jossa terveiset menevät "Geddy, Alex and Neil" -nimisille ihmisille kaikkien Rush-fanaatikkojen suunnattomaksi hämmästykseksi.
![[Master of Puppets]](kuvia/puppets.gif)
Kuva 2. Master of Puppets -levyn kansi.
Master of Puppets nousi pikku hiljaa aivan kuin salaa joka puolella maailmaa listoille. Levyn pitkät kappaleet, jopa vahvoja huumeita vastustavat ja elinympäristöstämme kantaaottavat sanoitukset olivat hieman jotain muuta kuin mitä Metallican perusfanit olivat tottuneet näkemään. Tämä antoikin osviitta siitä että bändi oli halukas ja valmis tarvittaessa muuttumaan.
Sitten pahin tapahtui kesken Euroopankiertuetta ja Metallican keikkabussi ajoi ulos tieltä Ruotsissa. Basisti Cliff Burton menetti tässä auto-onnettomuudessa henkensä. Pojat hakivat ilman suruaikaa basistiksi Jason Newsteadin ja jatkoivat rundia. Jasonia varten tehtiin EP-levy, joka sisältää mm. nyttemmin soolouralle siirtyneen Danzigin aikaisemman HC-bändin Misfitsin cover-kappaleita.
Metallica julkaisi Burtonin kuoleman jälkeen raskaan "...and Justice for All" -levyn, joka on kenties Metallican vähiten pidetty levy, vaikka sisältääkin hittikappaleen "One", joka nosti pitkällä videollaan Metallican suuren yleisönkin tietoisuuteen. Trivia: mikä muu bändi on tehnyt samannimisen kappaleen, tosin eri sävelillä ja sanoituksilla. Vastaus. Entä "One Love"? Vastaus.
Pojat eivät pitäneet kiirettä seuraavan levyn tekemisessä, vaan kiersivätkin koko maailman pariin kertaan. Seuraavaksi ulos pukattu vanha ja tummasävytteinen levy "Metallica" osoittikin sitten Metallican siirtyneen entistä enemmän slowarien suuntaan.
Tyylimuutokset jatkuivat, ja 1996 julkaisi bändi levynsä "Load", joka näytti Metallican - taas kerran - tehneen täydellisen musiikillisen muutoksen. En osaa vieläkään sanoa, mitä kyseinen levy oikein on: onko se täydellinen soundtrack-äänite johonkin filmaamattomaan elokuvaan vaiko mahdollisesti konseptilevy. Joka tapauksessa kyseinen levy on kyllä jäänyt vähälle kuuntelemiselle.
"Load"-levyä kierrätettiin sitten "Reload"-levyn kanssa vuotta myöhemmin. Tästä levystä en myöskään osaa oikein sanoa yhään mitään, sillä en saanut siitä mitään irti enkä ole sitäkään kuunnellut pitkään aikaan.
Vuotta myöhemmin oli sitten aika "Garage Inc."-levylle, jossa Metallica jatkaa "$ 5.98 Garage Days Revisited" -levyn teemaa kierrättämällä lisää Misfitsiä sekä mm. Thin Lizzy -yhtyettä. Tupla-CD:tä nyt ihan kuuntelee nostalgiamielessä, mutta tänä cover-projektien luvattuna aikakautena herää kyllä kysymys siitä onko asiassa mitään mieltä, sillä olen aina enemmän kiinnostunut sekä kuuntelen aina mieluummin bändien omaa tuotantoa enkä mitään jo kertaalleen soitettuja cover-juttuja.
Jouluksi 1999 Metallica pukkasi sitten "S&M"-levyn ulos, joka on tehty yhdessä San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa. Levyllä Metallica soittaa cover-versioita Metallican biiseistä sinfoniaorkesterille sovitettuna. Jousisovitukset on mielestäni tehty hätäisesti ja tylsästi. Mielestäni olisi ollut mahdollista sovittaa paljon enemmän kitarajuttuja jousille. Herääkin kysymys ovatko suomalaisen Apocallyptica-projektin pojat antaneet Metallicalle vinkin kyseisen sinfonisen tyylisuunnan käyttämisestä. Apocallyptica on Sibelius-akatemian sellosoittajista koottu projekti, jotka tekivät Metallican biiseistä kokonaisen levyn puhtailla sellosovituksilla ja pääsivät mm. soittamaan Metallican lämmittelybändinä Suomessa.
Tässä vaiheessa voi todeta että Metallican olisi nyt aika tehdä jotain uutta materiaalia eikä vain ratsastaa vanhoilla jutuillaan. Jos bändi on monta kertaa aikaisemminkin kyennyt tekemään muutoksen, niin miksei nyt sitten?
Tiesitkö, että
Nykyinen kokonpano:
Äänitteet:
Kill Them All (1983)
Ride the Lightning (1984)
Master of Puppets (1986)
$ 5.98 Garage Days Revisited (EP) (1987)
...and Justice for All (1988)
Metallica (myös "The Black Album") (1991)
Load (1996)
Reload (1997)
Garage Inc. (2-CD) (1998)
S&M (2-CD, live) (1999)