![[Type O Negative]](kuvia/negpose.jpg)
Kuva 1. Type O Negative.
Concert review: Type O Negative in Helsinki, Vinnland, the 21th of November, 1996 (in English).
Type O Negative oli mielestäni 1990-luvun merkittävin heavy metal -yhtye, vaikkapa Type O Negativen kutsuminen heavyksi olisi sama kun väittää rekka-auton painavan ja olevan mitoiltaan ja vaarallisuudeltaan kultakalamaljan kokoinen.
Type O Negative voitaisiin luokitella tyypiltään goottilaiseksi heviksi. Bändin hiuksikkaat bodatut ja tatskatut jäsenet hipovat kolmatta metriä ja paiskovat ajoittain äärimmäisen hidasta ja outoa tavaraansa merkillisillä soundeilla tiskiin otsa hiessä nostaakseen temmon sitten ajoittain speed metallin parhaimmiston puolelle.
Bändin basisti/laulaja/lauluntekijä Peter Steele ei ole täysin turhanpäiväinen heppu: hän on melkoinen älykkö joka esiintyi metrin hauiksineen heinäkuun 1995 Playgirlin keskiaukeamapoikana sekä istui illan vieraana Ricki Lake Showssa. Lisäksi P. Steelellä on takanaan arvostettua kulttimenneisyyttä Carnivore-yhtyeen takaa, yhtyeen joka saa ainakin 1980-luvun HC-fanaatikot pogoilemaan kengänkoroillaan.
Kaikkea Peter Steelen sanomaa ei voine ottaa todesta, mutta hänellä on melkoisen peloittava maine. Eräskin haastattelija sanoi pelkäävänsä tulevaa haastattelua, koska Peter Steele oli edellisessä haastattelussa maininnut hänelle: "I just want to live in an isolated area where I never have to see another human being again."
Ohitan ensimmäisen levyn arvostelun tässä, koska en enää pysty kuuntelemaan sitä erään tapauksen vuoksi, josta ei sen enempää tässä.
Livenä Type O Negative on melkoinen jätti, mutta levyt sisältävät yllättävää huumoria. Otan toiselta eli lempilevyltäni "Bloody Kisses" muutaman esimerkin: King Kong -huumoripala "Fay Wray Come Out and Play", afrikaanalaisittain laulettu herkkä "Kill All the White People" sekä radiohittinä "Christian Woman":in lisäksi toiminut "We Hate Everyone", jossa Peter Steele purkaa turhautumistaan äärioikeistolaisiin ja äärivasemmistolaisiin järjestöihin. Levy on mielestäni bändin paras, koska biisit ovat monipuolisia ja soittamisen riemun tuntee kuuntelijakin korvissaan.
Edelleen on minun ollut vaikea lukea Peter Steelen haastatteluja nauramatta lujaa ääneen, sillä Steele laittaa niin pirullisen taitavasti täysin halvalla haastattelijoitaan näiden pudotesssa täysin kärryiltä ja Peter tekee kyseenalaiseksi kerta toisensa jälkeen niin haastatteluissaan kuin livenäkin koko Rock'n'Rollin Glamour Busineksen samalla tavalla kuin Faith No More aikoinaan teki - tuo glamour onkin vain kiiltokuva johon ainakin haastattelijat näyttävät sataprosenttisesti uskovan, ja Peter valaa lisää bensaa liekkeihin. Olen ollut todistamassa Tavastialla T O -:n kelpo toimintaa faniensa keskellä ennen heidän ensimmäisen Tavastian keikkansa alkua ja stoori on melkoisen hauska - jos näemme kasvotusten kerron sen sinulle. Voin myös kertoa Tavastian toisen keikan lieveilmiöistä, mutta ainostaan ilman haastattelunauhuria, se on sellaista hardcore-tavaraa, että...
![[Type O Negative menossa nukkumaan]](kuvia/negval1a.jpg)
Kuva 2. Type O Negativen pojat hassuttelevat Valentinen päivän kunniaksi.
Selvääkin selkeämpää on, että Type O Negativen kappaleet ovat yksinäisiä, jäätyneitä lauluja, kappaleita itsemurhan tehneistä ihmisistä. Samalla levyllä voi esiintyä sujuvasti niin Erasmus High School Boys, Brooklyn Philharmonic Orcestra sekä The Bensonhoist Lesbian Choir sekä muutamat muutkin Peter Steelen sivupersoonat, mitä hänellä on enemmän kuin Radiomafian Anssilla. Olen itse aina ollut henkilökohtaisesti hyvin viehättynyt vastakohtien esiin tuomisesta musiikissa (mm. Rush, Anekdoten, Höyry-kone, Happy Family, Primus etc.), ja Type O Negative edustaa niitä ainakin sadanteen potenssiin.
MTV soitteli talvella 1996-1997 useamman kerran uusinta Type O Negative -videota "My Girlfriend's Girlfriend" levyltä "October Rust". Samoin radioasemat kuten Radio City ja Radio NRJ kunnostautuivat Type O Negative -sanoman levittämisellä soittamalla T O -:a radioaalloillaan. Mahdoton näytti tulevan mahdottomaksi, ja TON breikkasi listoilla ja maailmalla julkisessa tajunnassa oikein kunnolla. Hieno suoritus entiseltä death metal -bändiltä! Mielestäni tämä levy on soundillisesti kaikista parasta, mitä T ON - on ikinä tehnyt, se on soitettu ja tuotettu erittäin huolella ja hyvin. Asiaan paneutumiseen kertoo mm. se, että Peter teki itse levylle oman fonttinsa, mutta olisi nyt voinut tehdä pienet kirjaimet saman tien kun nyt kerran aloitti :-) . Aika moni ihminen on sitä mieltä, että levyn sisäkannen kuvat olisi otettu Suomessa, jos jolla kulla on tästä parempaa tietoa niin antaa tulla.
Joka tapauksessa menin taas paikalle katsomaan, kun Type O Negative heitti Suomessa toisen virallisen rundinsa kaksi keikkaa 21. ja 22. marraskuuta 1996. Voit lukea ohessa englanniksi kirjoittamani ja Newsseihin postittamani keikka-arvostelun. Type O Negative on myös todistettavasti soittanut Pohjois-Helsingissä noin 20 hengen roolipelibailuissa, tästä lisää tietoa myös em. keikka-arvostelussani.
Type O Negative on lämmitellyt mm. Mötley Crüe - sekä Nine Inch Nails -yhtyeitä, joista ainakin Mötley Crüe -lämmittely-yleisö ei ole aivan osannut arvostaa meininkiä, mutta kuunnelkaapas näistä sessioista äänitetty live "The Origin of the Feces" ja pudotkaa! Koko levyn konsertti on kuin jokaisen aloittelevan bändin pahin painajainen!
Vuonna 1999 T O - julkaisi neljännen studiolevynsä "World Coming Down". Levy ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, huono levy, todella masentava yritys jopa T O -:lta.
Vuonna 2003 T O - palasi juurilleen ja työnsi ulos viidennen studiolevynsä "Life is Killing Me". Näin sitä pitää tehdä musiikkia, tämä rokkaa yhdellätoista!
Slow, Deep and Hard (1991)
The Origin of the Feces (live) (1992)
Bloody Kisses (1993)
Suicide is Self Expression (kokoelma) (1994)
Even Snow Dies (1995)
October Rust (1996)
World Coming Down (1999)
The Least Worst of (kokoelma) (2000)
Life is Killing Me (2003)